Huonot tulevaisuudennäkymät tuhoavat tuottavuuden!

Tässä blogissa jatkan tulospohdintaa Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Suomessa 2009-14 tutkimussarjan tuloksista. Tutkimusta olemme tehneet porukalla Ossi Aura, Guy Ahonen, Juhani Ilmarinen ja Tomi Hussi. Olen edellisissä blogeissani käsitellyt tuottavuutta (Tuottavuusblogiin tästä) ja tulevaisuuden näkymien yhteyksiä strategisen hyvinvoinnin johtamiseen (Blogiin tästä). Tiivistelmänä näistä voidaan sanoa seuraavaa:

Tuottavuutta johdetaan hyvin

• strategisen hyvinvoinnin kokonaisuuden hyvä johtaminen tukee tuottavuutta

• tuottavuutta ei saa rahalla – johtaminen ratkaisee enemmän

• perusasiat kannattaa tehdä kunnolla (mieti sisällöt, tee suunnitelma, vastuuta esimiehet)

• työhyvinvointi tukee tuottavuutta, kun asia linjataan johdon strategiatyössä ja jalkautetaan esimiesten osaamisen kautta käytäntöön

Ja vastaavasti tulevaisuuden talousnäkymät heijastuvat strategisen hyvinvoinnin johtamiseen seuraavasti:

• mitä heikommalta tulevaisuus näyttää taloudellisesti, sitä huonommin hyvinvointia johdetaan johdon, HR:n ja esimiesten toimesta

• ilmeisesti huonot talousnäkymät lamauttavat kehittämisen ja asettavat johdolle saneeraus- tai pelastusmoodin päälle

Tässä blogissa yhdistän nämä kaksi asiaa – miten tulevaisuuden talousnäkymät vaikuttavat strategisen hyvinvoinnin tuloksellisuuteen – ja siinä erityisesti tuloksellisuuteen talouden kautta. Siis tuottavuuteen!

Miltä tulevaisuus on näyttänyt

Organisaatioiden tulevaisuuden talousnäkymiä tarkasteltiin jo aikaisemmassa blogissani (Linkki blogiin), mutta tässä yhteenveto eri toimialojen tuloksista. Kuva 1 osoittaa, että julkisen sektorin tilanne on ollut jopa lohduton koko ajanjakson 2009-14 – ainakin mitä tulee siis organisaatioiden näkemyksiin seuraavan kahden vuoden taloustilanteesta.

Kuva 1. Seuraavan kahden vuoden taloudellisen tilanteen arviointien jakauma eri toimialoilla, vuosien 2009-14 koko aineisto.

Huonot tulevaisuudennäkymät syövät osan strategisen hyvinvoinnin tuloksellisuudesta

Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Suomessa tutkimussarjassa olemme kartoittaneet strategisen hyvinvoinnin tuloksellisuutta kahdeksan osa-alueen kautta seuraavalla kysymyksellä: ”Hyvinvointityön tuloksellisuus. Miten arvioitte yrityksenne hyvinvointityön tuottavuutta (tai hyötyä) eri osa alueilla? Vastausvaihtoehdot olivat: 1 = ei tietoa tuloksista, 2 = tulokset negatiiviset, 3 = pysyneet samana, 4 = hieman positiiviset, 5 = erittäin positiiviset. Kysymyksessä annetut osa-alueet olivat talous, työkyky, osaaminen, terveys, ilmapiiri, esimiestyö, sitoutuminen ja yrityskuva.

Tulevaisuuden talousnäkymät heijastuivat tuloksellisuuteen kuvan 2 mukaan.

Kuva 2. Tulevaisuuden taloustilanteen yhteydet strategisen hyvinvoinnin tuloksellisuuteen (tulokset melko tai erittäin positiivisia) yksityisellä sektorilla.

Kuvan 2 tulokset on vedetty yhteen yksityisen sektorin tuloksista, julkisella sektorillahan tulevan taloustilanteen odotukset painottuivat niin paljon heikon puolelle, että se vääristi aineistoa tässä suhteessa. Kuvan 2 tulkinta on selkeä; huono taloustilanne heikentää tuloksellisuutta erittäin paljon talouden, ilmapiirin, sitoutumisen ja yrityskuvan osalta. Tulevan taloustilanteen vaikutus on sen sijaan pienempi työkyvyn, esimiestyön, osaamisen ja sairauspoissaolojen tuloksellisuudessa.

Huomion arvoista kuvassa 2 on se, että tuleva taloustilanne vaikuttaa eniten talouden kautta arvioituun tuloksellisuuteen. Positiivisen tuloksellisuuden arviot romahtavat 40 %:lla.

Huono tulevaisuuden taloustilanne romahduttaa tuottavuuden!

Strategisen hyvinvoinnin johtamisen tärkein tavoite on organisaation tuloksellisuuden kehittäminen – se on ydinosa koko ilmiön määritelmää. Niinpä kuvan 2 tulos talouden kautta saaduista tuloksista edellyttää jatkoanalyyseja. Mikä voisi olla mekanismi sille, että tuottavuus heikkenee, kun tulevaisuus näyttää taloudellisesti heikolta. Aikaisemmista analyyseista ja blogeista tiedämme, että johdon strategiatyöllä oli suuri merkitys tuottavuuteen – tai ainakin toiminnan tuloksiin talouden kautta. Niinpä jatkoin analyysia siitä kuvan 3 esittämin tuloksin.

Kuva 3. Tulevaisuuden talousnäkymien ja johdon strategiatyön työhyvinvointipainotusten yhteys strategisen hyvinvoinnin tuloksellisuuteen talouden kautta.











Kuvassa 3 on esitetty johdon strategiatyön työhyvinvointipainotuksen yhteys hyvinvointitoiminnan taloudelliseen tuloksellisuuteen neljän talousskenaarion osalta. Kun talousnäkymä on erinomainen ja johdon strategiatyössä panostetaan työhyvinvointiin paljon, arvioi 50 % organisaatioista että tulokset talouden kautta ovat erittäin positiivisia. Kun taas talousnäkymä on välttävä tai heikko, on erittäin positiivisen tuloksellisuusarvion antaneiden osuus 20 %.

Monimutkainen tulos, jota voidaan pelkistää seuraavasti: johdon strategiatyön työhyvinvointipainotteisuus on tärkein tuottavuutta lisäävä strategisen hyvinvoinnin johtamisen osa-alue. Tulevaisuuden heikko talousnäkymä kuitenkin ikään kuin tuhoaa tuon mekanismin – työhyvinvointi on mukana johdon strategiatyössä, mutta ilmeisesti sillä tavalla ettei se siirry tuottavuuden kehittymiseen.

Tulkintaan tarvitaan apuja!

Kuvan 3 tulos ja sen tulkinta on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että se esittää organisaation toimintatavan (työhyvinvointi johdon strategiatyössä), toiminnan tuloksellisuuden ja tulevaisuuden talousnäkymien yhteydet. Tavallaan eri aikaan tapahtuvia asioita, jotka kuitenkin ovat totta tässä ja nyt. Teemme näin, saamme tuloksia näin ja arvioimme tulevaisuutta nyt. Ja jollain tavalla tuo synkkä tulevaisuus heikentää sekä nykyistä toimintaa, että arvioitua tuloksellisuutta. En itse pysty kovinkaan syvälliseen tulkintaan, siihen on paremmat edellytykset mm. sosiaalipsykologi-kauppatieteilijä Tomi Hussilla (@TomiHussi) ja yhteiskuntapolitiikkatieteilijä-työelämäjohtaja Pauli Formalla (@paufor). Jännityksellä odotan myös professorini Guy Ahosen (@gahonen) kommentteja! Jäämme kuulolle!

Oma pohdintani kiteytyy aina siihen, että synkkä tulevaisuus sekä lopettaa järkevän kehittämisen että tuo tuloksellisuusarvioon mustan varjon. Käytännössä johto vähentää henkilöstön kehittämistä ja näkee samalla tuottavuuden heikommaksi. Tuohan on sinänsä loogista, mutta samalla erinomaisen heikko tilanne! Jos oikein synkistelemään rupeaa, voisi tulkita että heikot tulevaisuuden talousnäkymät tuhoavat tämän hetken tuottavuuden! Ja sitähän me emme halua, vaan nyt pitäisi päästä pääministeri Sipilän vaatimalle 5 %:n tuottavuuden kasvu-uralle!

Lataa Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Suomessa 2014 tutkimus: www.terveystalo.com/tyohyvinvointi