Kuka johtaa ja toteuttaa strategista hyvinvointia?

Osana Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Suomessa –tutkimusta olemme vuosina 2009-14 kysyneet kuka johtaa ja kuka toteuttaa strategista hyvinvointia. Tutkimusta olemme tehneet tiimillä Ossi Aura, Guy Ahonen ja Juhani Ilmarinen, vuonna 2014 mukana oli myös Tomi Hussi.

Kuka johtaa?

Strategista hyvinvoinnin johtajaa kartoitettiin kysymyksellä ”Kuka yrityksessänne on päävastuussa henkilöstön työhyvinvoinnista? Voitteko antaa tämän henkilön roolin tai aseman yrityksessänne – vain yksi vastuuhenkilö vastataan.” Vastaukset saatiin siis kirjoitettuina ja ne luokiteltiin kymmeneen luokkaa, joista yleisimmät olivat toimitusjohtaja (tai muu ylin johtaja), henkilöstöjohtaja tai –päällikkö, sekä muut johtajat. Joitakin mainintoja saivat vuosien varrella myös talousjohtaja tai –päällikkö, työsuojelupäällikkö ja vuosina 2012 ja 2014 myös työhyvinvointipäällikkö.

Strategisen hyvinvoinnin päävastuullisen asema on puolessa vastaajista (50%) toimitusjohtaja (tai vastaava), 36%:ssa henkilöstövastaava (henkilöstöjohtaja, -päällikkö) ja 7 %:ssa esimiehet tai muu johto. Vastuu henkilöstön hyvinvoinnista on siis vahvasti johdon käsissä, ainakin kuvainnollisesti. Kuva 1 selkeyttää tilannetta organisaatioiden henkilöstömäärän suhteen.

Kuva 1. Strategisen hyvinvoinnin päävastuullinen eri kokoluokissa, vuosien 2009-14 koko aineisto.

Pienissä organisaatioissa toimitusjohtaja vastaa kaiken muun ohella myös strategisesta hyvinvoinnista. Tämä pätee yritysten ohella myös julkisella sektorilla – valtion pienissä ylin johto on vastuussa 78 %:ssa organisaatioista, kuntien työpaikoilla luku on 51%. Keskisuurissa organisaatioissa päävastuulinen on lähes tasapäisesti ylin johtaja tai henkilöstövastaava – isoissa organisaatioissa päävastuun kantaa 60 %:ssa henkilöstöjohtaja tai –päällikkö.

Päävastuullisen rooli mietityttää – voiko se olla kukaan muu kuin organisaation ylin johtaja? Oma näkemykseni on, että ei voi! Kun toimitusjohtaja johtaa strategista hyvinvointia on toiminnan strateginen perusta on tutkimussarjan mukaan parempi – johtamisvastuut, mittarit, raportointi ja rahalliset resursoinnit ovat paremmat. Rahallisista panostuksista erityisesti koulutuksen eurot ovat korkeammat kun toimitusjohtaja johtaa strategista hyvinvointia.

Kun päävastuullisena on joku muu kuin toimitusjohtaja (lähes aina siis henkilöstöjohtaja tai –päällikkö) toteutuvat työhyvinvoinnin tukitoiminnot paremmin. Työterveyshuolto, työsuojelu ja henkilöstöedut hoidetaan hyvällä ammattitaidolla – mutta samalla voi strategiset ydinasiat unohtua!

Nämä tulokset kuvastavat mielestäni johtamisen ja ammattitaitoisen operatiivisen työn eroja. Hyvällä johtamisella strategisen perustat ovat kunnossa – hyvällä operatiivisella ammattitaidolla saadaan tukiprosessit kuntoon. Tämä ero lienee tulkintani ydin – vain johto voi johtaa strategista hyvinvointia!

Kuka toteuttaa?

Strategisen hyvinvoinnin toteuttajien joukko on hieman laajempi kuin päävastuullisten. Toimitusjohtajan, henkilöstövastaavan ja muun johdon rinnalla nousevat työsuojelupäällikkö ja työhyvinvointipäällikkö. Vuosien 2009-14 aikana päävastuun strategisen hyvinvoinnin toteuttamisesta kantoi henkilöstövastaava 45 %:ssa kaikista organisaatioista. Toimitusjohtajan osuus päätoteuttajista oli 20 % ja muun johdon / esimiesten 17 %. Työsuojelu- ja työhyvinvointipäällikköjen osuus jää 5%:n tasolle. Kuvassa 2. toteuttajien osuudet eri kokoluokissa vuosina 2009-14.

Kuva 2. Strategisen hyvinvoinnin vastuullisen toteuttajan roolien %-osuudet eri kokoluokissa vuosien 2009-14 aineistossa.

Strategisen hyvinvoinnin toteuttajana HR-vastaava on ylivoimainen. Pelkistetysti sanottuna kaikki sujuu paremmin, kun HR-ihminen on operatiivisessa vastuussa. Toisaalta viime vuosina on havaittu trendi esimiesten ja muun johdon operatiivisen vastuun lisääntymisestä. Periaatteessa tämä suuntaus on erittäin hyvä, esimies voi osana henkilöjohtamista toteuttaa ja tukea myös alaistensa hyvinvointia. Tällöin on luonnollisesti varmistettava esimiesten osaaminen ja aikaresurssi hyvinvointijohtamisessa.

Miten toimialat eroavat toisistaan?

Toimialoittain työpaikan ylimmän johtajan ja henkilöstövastaavat roolit eroavat melko paljon. Strategisen hyvinvoinnin johtajista on valtiolla ja rakentamisen toimialalla 2/3-osaa toimitusjohtaja, kun heidän osuus kuntien ja teollisuuden työpaikoilla on alle 40 %. Toimialojen erot ovat suorastaan häkellyttävän suuret. Pitäisikö tuloksia tulkita siten, että strategisen hyvinvoinnin johtajuus on hyvällä tolalla valtiolla, rakentamisen ja kuljetuksen toimialoilla – ja vastaavasti kehnommassa tilassa teollisuudessa ja kunnissa? Omien, aikaisemmin tässä blogissa esittämieni tulkintojen mukaan näin olisi.

Kuva 3. Toimitusjohtajan ja henkilöstövastaavan roolien jakauma strategisen hyvinvoinnin päävastuullisena ja operatiivisena toteuttajana eri toimialoilla.

Strategisen hyvinvoinnin toteuttajana toimii siis lähes puolessa organisaatioista henkilöstövastaava, tässä toimialoista selkeästi poikkeaa rakentaminen, jossa henkilöstövastaavien osuus jää alle 25 %:n. Rakentamisen toimialalla vastaavasti toimitusjohtajien osuus operatiivisen vastuuhenkilöiden joukossa korostuu.

Johto johtaa ja asiantuntija toteuttaa?

Mikä voisi olla kokonaistulkinta blogissa esitetyistä tuloksista? Itse olisin valmis hyväksymään väliotsikon hyväksi kokonaistulkinnaksi: Johto johtaa ja asiantuntija toteuttaa! Ylimmän johtajan johtaessa strategiseen hyvinvointiin saadaan työhyvinvoinnin ongelmien korjaamisen oheen myös liiketoiminnan kehittämisen meininki. Toisaalta asiantuntijan toteuttama strategisen hyvinvoinnin ohjelma on laadukas ja eri osa-alueet huomioon ottava. Nämä erot tulevat esiin selkeästi strategisen hyvinvoinnin eri osa-alueiden tavoitteiden asettamisessa. Kun toimitusjohtaja johtaa, tulee liiketoimintaa tukevien alueiden tavoitteet asetettua konkreettisimmiksi. Erot organisaatioihin, joissa henkilöstövastaava johtaa strategista hyvinvointia ovat tilastollisesti merkitseviä. Perinteisen työhyvinvoinnin tavoitteen asettamiset onnistuvat yhtä hyvin toimitusjohtaja- ja henkilöstövastaavajohtoisilta organisaatioilta.

Kuva 4. Strategisen hyvinvoinnin osa-alueiden konkreettisen, määrällisen tavoitteen asettaneiden organisaatioiden osuudet toimitusjohtajan ja henkilöstövastaavan ollessa strategisen hyvinvoinnin päävastuullisena johtajana.

Viimeinen pointti!

Tämän kirjoitelman viimeisenä pointtina voisi olla se totuus, että on hyvä erottaa johto ja operatiivinen vastuu toisistaan. Kun sama henkilö johtaa ja toteuttaa, jää kahden ihmisen osaaminen ja näkemyksen hyödyntämättä. On selvää, että pienissä organisaatioissa yksi ihminen johtaa ja tekee, mutta organisaatioissa, joissa yleensä on HR-vastaava kannattaa johtaminen ja toteuttaminen pitää eri ihmisillä.

Lataa tutkimus: www.terveystalo.com/tyohyvinvointi