Liikaistumisen vaarat

Osallistuin eilen (11.3.2015) UKK-instituutin ja Työterveyslaitoksen järjestämään Liikettä työpäivään ja vähemmän istumista –seminaariin. Tavanomaiseen tapaansa UKK-instituutti toteutti seminaarin asiantuntevasti ja sujuvasti. Hyvä tunnelma, asiantuntevat alustajat ja innokas osallistujajoukko muodostivat oppimiselle hyvän kombinaation.

Miksi liika istuminen on terveydelle vaarallista?

Istumisen terveyshaitoista on viimeisen parin vuoden ajan kirjoitettu paljon ja seminaari tarjosi hyvän mahdollisuuden tietojen ajantasaistamiseen. Itsekin halusin vahvistusta tälle ”istuminen tappaa” sloganille, joka on aika hyvin tullut tunnetuksi. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tohtorikoulutettava Arto Pesola (Twitterissä @ArtoPesola) kertoi asian – tässä lyhyt tiivistelmä!

Syy nro 1 – lihakset passivoituvat

Istuessa lihakset passivoituvat ja se aiheuttaa monia fysiologisia haittoja. Passiivinen lihas kuluttaa vähän energiaa (ei liikettä – ei energiankulutusta). Tämä heijastuu luonnollisesti pitkällä aikavälillä kehon painoon (lisää rasvaa) ja sen kautta terveyteen. Toisaalta passiivinen lihas häiritsee sokeriaineenvaihduntaa, joka sitten pitkällä aikavälillä aiheuttaa – tai ainakin altistaa diabeteksen puhkeamiseen. Lihaksisto on nimittäin tärkein sokeriaineenvaihdunnan elin ihmisellä – asia, josta oli hyvä saada muistutus. Kolmas lihaspassivisuuden haittatekijä on veren hyytymiseen liittyvän entsyymitoiminnan heikkeneminen. Eikä tässä vielä kaikki – lihasten passiivisuus heikentää verenpaineen säätelyä. Näistä neljästä haittavaikutuksesta on paljon tutkimusnäyttöä sekä poikkileikkaustutkimuksissa että pitkissä seurannoissa. Todella järkeenkäypiä asioita, joiden kertominen varmasti herättelee ihmisiä.

Syy nro 2 - selkä

Pitkät istumisjaksot kuormittavat selkää, sen on jokainen omakohtaisesti kokenut. Arto Pesola teki esityksessään selkeän yhteenvedon selän kuormituksista. Näihin kuuluivat mm. selän ojentajalihasten jatkuva jännitys, selän nivelsiteiden tulehdusarvojen kasvu jo 2-3 tunnin istumisen jälkeen sekä välilevyjen paineen kasvu ja nestehukka. Istuma-asennon kannalta olisi tärkeää säilyttää selän luonnollinen kaari (lordoosi) istumisen aikana – tutkimusnäyttö kuitenkin osoittaa, että suurin osa meistä istuu väärin. Pidämme (siis keskimäärin!) kunnollisen asennon vain 26% ajan, loppu 74% ajasta istumme selkä ”kyyryssä” ja aiheutamme siis itse turhaa kuormitusta selällemme.

Yksinkertainen vastalääke – nouse ylös!

Seisominen ja aktiiviset tauot ovat luonnollinen vastalääke liikaistumisen aiheuttamille ongelmille. Lihasten aktiivisuus aiheuttaa välittömän nousun energiankulutukselle.

Istuminen kannattaa siis keskeyttää aika ajoin. Oma tulkintani seminaarin vilkkaasta keskustelusta oli se, että ylös noustaan 30 minuutin välein. Ja muutenkin puhelut voi puhua seisaaltaan, palaverit pitää seisomakokouksina ja kahvipaussit nekin seisten. Omia aktiivisia valintoja, jotka satoja ja tuhansia kertoja toistuessaan tuovat tulosta.

Seisomakokous ei lisää pelkästään lihasten aktiivisuutta!

Pesola esitti myös mielenkiintoisen amerikkalaisen tutkimustuloksen vuodelta 2014, jonka mukaan aktiivinen työympäristö ja eritoten seisten pidetyt kokoukset vaikuttavat positiivisesti muuhunkin kuin lihasaktiivisuuteen. Yhteenveto kuvassa 2 – tutkimuksen tiivistelmä http://spp.sagepub.com/content/early/2014/06/12/1948550614538463.abstract

Kuva 1. Seisomakokousten positiiviset vaikutukset yhteistyökykyyn, ongelmanratkaisuun ja tiedonjakoon.

Kuva 1 todella todistaa, että työpaikoilla passiivista istumista kannattaa minimoida – aina kun se työn luonteen kannalta on mahdollista. Kaikissa työtehtävissä tämä ei luonnollisestikaan ole mahdollista. Mutta jos istumisen vähentäminen laajennetaan työn lisäksi vapaa-ajalle, on meillä jokaisella mahdollisuus aktivoida omaa elämäänsä. Koko liikaistumisen karuin tutkimustulos on nimittäin se, että tunnin päivittäinen reipastehoinen liikunta ei kompensoi liian istumisen aiheuttamia terveyshaittoja.

Miten johdetaan istumisen vähentämistä?

Itse pidin ao. seminaarissa alustuksen strategisen hyvinvoinnin johtamisesta - ja päätin sen aitoon kysymykseen: miten (ja kuka) johdetaan istumisen vähentämistä organisaatiossa? Ilmiössä on nimittäin osasia ergonomiasta, työterveydestä, esimiestyöstä, ihmisten omasta vastuusta, jne. En osannut vastata tuohon! Jätetään asia ns. hautumaan!