Määrääkö palvelutuottajan työterveyshuollon tason ja hinnan?

Osallistuin tänään (3.2.15) Työterveyshuollon Tulevaisuus –seminaariin Finlandiatalolla. Seminaarin ohjelmassa kartoitettiin eilistä ja tätä päivää, sekä maalattiin tulevaisuuden näkymiä varsin laajalla pensselillä. Yksi asia nousi esiin monessa alustuksessa – työterveyshuollon palvelutuottaja, onko se yksityinen, kunnallisen vai yrityksen oma työterveysasema. Alustajat esittelivät omia ratkaisujaan, mutta varoivat visusti ottamasta kantaa eri toimijoiden puolesta tai vastaan. Sitä en tee minäkään, esittelenpä muutamia perustuloksia – lähteenä jälleen Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Suomessa tutkimussarja, jota olen tehnyt yhdessä Guy Ahosen, Juhani Ilmarisen ja Tomi Hussin kanssa.

Työterveyden palvelutuottajien osuudet tutkimusaineistossa

Kartoitimme vuosina 2012-14 työterveyspalvelujen järjestäjän ja saamassamme aineistossa 2/3-osaa organisaatioista käytti yksityisiä lääkäriasemia, 12 %:n ratkaisu oli kunnallinen palvelutuottaja ja 8 %:lla oli yrityksen oma työterveyshuolto. Loppu jakaantui muille palvelutuottajille (toisen yrityksen työterveysasema, muu palvelutuottaja tai yhdistelmä näistä). Saamamme jakauma noudatteli varsin hyvin Kelan tilastoja sillä poikkeuksella, että kunnallisen palvelutuottajan asiakkaita oli Kelan tilastoja vähemmän. Mutta näillä mennään vertailemaan palvelujen ja yhteistyön tasoa sekä kustannuksia.

Asiakkaat jakaantuivat eri palvelutuottajilla siten, että yksityisillä lääkärikeskuksilla oli kaikkia toimialoja ja kokoluokkia (asiakkaiden henkilöstömäärä keskimäärin 310 henkilöä), kunnan terveyskeskus palveli kuntaorganisaatioita (42 % asiakkaita), sekä yksityisen puolen pk-sektorin yrityksiä (asiakkaiden henkilöstömäärä 208 henkilöä). Työnantajan oman työterveysaseman asiakkaat olivat luonnollisesti isoja yrityksiä – joukossa oli myös muutamia kaupunkeja omien liikelaitosten kautta, sekä muutama varuskunta (henkilöstömäärä keskimäärin 1230 henkilöä).

Omat työterveysasemat toimivat hyvin, kunnan terveyskeskus kehnosti

Kun tarkasteltiin työterveyshuollon toimintatapoja asiakkaiden vastausten mukaan, päädyttiin kuva 1 mukaiseen kuvaan.

Kuva 1. Työterveyshuollon toimintatapojen kokonaisarvioinnin jakaumat palvelutuottajan mukaan; vuosien 2012-14 aineisto. Vaaka-akselilla palvelutuottajien kohdalla on sulkeissa työterveyden toimintatapojen kokonaisarvioiden keskiarvot.

Kuvan 1 tulos on saatu siten, että organisaatioiden HR-vastaavat tai toimitusjohtaja ovat vastanneet kahteentoista työterveyshuollon ennaltaehkäisevän toiminnan toteuttamista tai riittävyyttä koskeneeseen kysymykseen. Saadut vastaukset pisteytettiin ja muodostettiin kokonaisarvio työterveyden toimintatavoista. Tämä puolestaan jaettiin viiteen tasoluokkaan, joiden %-osuudet on esitetty kuvassa 1.

Kuvan 1 tulos on erittäin selkeä: yritysten oman työterveyshuollon toimintatavat ovat ylivoimaisesti parhaat ja kunnan terveyskeskuksen taas selkeästi heikoimmat. Tämä näkyy esimerkkinä kuvan 2. tuloksissa osatyökykyisten työssä selviytymisen ja kuntoutukseen ohjauksen sekä työhyvinvoinnin yksilö- ja ryhmätason edistämisen arvioinneissa.

Kuva 2. Työterveyden ennaltaehkäisevien toimintojen riittävyyden arviointien jakaumat palvelutuottajan mukaan.

Kuva 2 osoittaa, että yrityksen oman työterveysaseman toiminnoista annetaan hyvät arviot. 62 % vastaajista arvio toiminnat ”riittäviksi” osatyökykyisten työssä selviytymisen seurannassa, vastaava luku terveyden edistämisessä oli 48 %. Yksityisten lääkäriasemien luvut olivat 55 % ja 32 %, kun kunnan terveyskeskusten asiakkaista 30 % ja 18 % arvioivat toimintoja riittäviksi.
Mitä maksaa työterveyshuolto eri palvelutuottajilla?

Tutkimussarjassamme kartoitimme myös työterveyshuollon kustannuksista organisaation omavastuuta Kela –korvausten jälkeen. Saatujen vastausten mukaan vuonna 2012 kaikkien organisaatioiden keskiarvo oli 276€/henkilö ja vuonna 2014 303€/henkilö vuodessa. Palvelutuottajien mukaan summat olivat vuisien 2012 ja 2014 keskiarvoina seuraavat:

• yksityiset lääkäriasemat 331€/henkilö
• kunnan terveyskeskus 157€/henkilö
• yrityksen oma työterveysasema 237€/henkilö

Kyseiset keskiarvot olivat siis vastaajien ilmoittamia omavastuiden keskiarvoja, joista Kela –korvaus oli poistettu.

Yrityksen oma työterveysasema oli siten edullinen, vaikka toimintatavat olivat erinomaiset. Yksityiset lääkäriasemat toimivat hyvin hyvällä hinnalla ja kuntien terveyskeskukset toimivat välttävästi halvalla.

Mitä voimme tästä oppia?
Eri tavoin tuotetuissa työterveyspalveluissa oli selkeitä toiminnallisia ja rahallisia eroja. Yrityksen oman työterveysaseman toiminta voidaan suunnitella täysin yrityksen tarpeiden mukaan, jolloin toiminta on laadullisesti hyvää – mutta taloudellisesti edullista. Kunnan terveyskeskusten osalta tulkinta lienee se, että asiakkaan kanssa on sovittu toimintatavat, jotka määräävät kustannukset. On siis tehty – ainakin osalle asiakkaista – minimaalinen toimintasuunnitelma, jonka toteuttaminen on edullista – mutta toiminnallisesti riittämätöntä.

Yksityiset lääkäriasemat ovat toiminnallisesti melko lähellä yritysten omia työterveysasemia, mutta kustannuksiltaan korkeampia. Liiketoiminnan perusluonteen näkökulmasta tämä on itsestään selvä, työterveysyritysten tulee hankkia markkinasta rahat oman toiminnan kehittämiseen, uusiin investointeihin sekä luonnollisesti myös liiketaloudellisen voittoon. Näitähän liiketoiminnassa tavoitellaan, eikä sitä terveys-busineksessakaan tarvitse piilotella.

Tutkimussarjassamme emme erotelleen ennaltaehkäisevän ja sairaanhoidollisen toiminnan kustannuksia. Niinpä tuloksista ei voida päätellä näiden suhdetta ja mahdollisia eroja eri palvelutuottajien välillä. Niinpä tässä asiassa emme oppia tuloksista saa!

Yksi ajatus oppimiselle voisi olla se, että yritysten omien työterveysasemien ihmiset sparraisivat yksityisen ja kunnallisen puolen ihmisiä. Fokus olisi liiketoiminnan huomioon ottaminen työterveyshuollossa, siinähän yritysten omien terveysasemien ihmiset ovat asiantuntijoita. Näin työterveys voisi laajemmin ottaa askeleen lähemmäs liiketoiminnan tukemista työkykyriskien alentamisen ohella.

Lataa tutkimus: www.terveystalo.com/tyohyvinvointi

Mikä maksaa työterveyshuollossa?

Työterveyshuollon kustannuksista puhutaan paljon – yleensä koetaan, että kaikki maksaa liikaa. Viimeksi asiasta keskusteltiin tänään asiakastilaisuudessamme - kiitos siis keskustelijoille blogi-inspiraatiosta! Strategisen hyvinvoinnin johtaminen 2009-2014 tutkimussarja antaa oivallisen datan asian tutkimiseen. Tekemäni analyysin jälkeen voin taas ylpeänä todeta: ”Minulla ei ole tässä asiassa mielipidettä, minulla on dataa!”.

Tutkimussarjamme on osoittanut, että työterveyden kustannukset ovat nousseet vuosien2009-14 välillä selkeästi. Samaan aikaan on kehittynyt työterveyshuollon toimintatapojen arviointi – siis asiakkaiden antama kokonaispalaute. Kuva 1. vetää yhteen nämä kaksi tietoa. Kuvan 1. tulkinta on selkeästi kaksiosainen: 1. työterveyshuollon toimintakustannukset ovat nousseet osin normaalin kustannuskehityksen takia, ja 2. kehittynyt toiminta tarkoittaa enemmän työtä ja enemmän kustannuksia.

Kuva 1. Työterveyden toiminnallisen arvion ja omavastuukustannusten keskiarvot vuosina 2009-14.

Työterveyshuolto on osa strategisen hyvinvoinnin johtamista. Toinen mielenkiintoinen analyysi on tämän kokonaisjohtamisen yhteys työterveyden toimintatapoihin ja kustannuksiin. Kuva 2. kertoo tulokset lähes 2000 organisaation osalta – kun kokonaisuutta johdetaan hyvin, toteutetaan työterveyshuoltoakin hyvin ja se maksaa enemmän kuin huonosti toteuttaminen.

Kuva 2. Työterveyden toiminnallisen arvion ja omavastuukustannusten keskiarvot vuosien 2009-14 aineistossa strategisen hyvinvoinnin johtamisen tasoluokissa.

 

Kuvassa 2 on siis vasemmalla akselilla työterveyden toiminnallinen arvio, joka vaihtelee 30 – 90 %:n välillä strategisen hyvinvoinnin johtamisen tasoluokissa. Oikealla akselilla on taas vastaavien ryhmien työterveyden omavastuukustannusten keskiarvot, vaihdellen 150-450€:n välillä.

Mitä työterveyden euroilla saa?

Työterveyden eurojen hyötyä voidaan parhaiten arvioida työhyvinvointityön tuloksellisuuden kautta. Tutkimussarjassa kysyttiin vuosina 2010-14 vastaajilta arvioida työhyvinvointityön tuloksellisuutta mm. työkyvyn kannalta. Vastaajat arvioivat siis, miten työkyvyn suhteen oli saatu tuloksia aikaan. Kuvassa 3. on yhteenveto tästä tuloksellisuudesta työterveyden toiminnallisten tasoluokkien mukaan.

Kuva 3. Työhyvinvointityön tuloksellisuus työkyvyn kannalta työterveyden toiminnallisissa tasoluokissa.

Kuvan 3. tulkinta on varsin selkeä, kun työterveyshuolto toimii hyvin, saadaan työkyvyssä hyviä tuloksia. Erityisesti ”tulokset kehittyneet kohtalaisen paljon” arviot olivat selkeästi yleisempiä työterveyden korkeimmissa tasoluokissa. Kokonaisuus – siis tulokset työkyvyssä – ei ole luonnollisesti pelkän työterveyshuollon varassa. Kun edelliseen kuvaan lisätään esimiesten toimintavastuu, päästään ”lopullisen totuuden” lähteille – noin kuvainnollisesti sanoen.

Kuva 4. Työhyvinvointityön tuloksellisuus työkyvyn kannalta työterveyden toiminnallisissa tasoluokissa sen mukaan, onko esimiehille määritetty vastuu alaisten työhyvinvoinnin edistämisessä.

  Kuvassa 4 vasemmalla esitetään tuloksellisuutta niissä organisaatioissa, joissa esimiehille on määritetty vastuu alaisten työhyvinvoinnissa. Oikealla ovat tulokset niille organisaatioille, joissa ao. vastuuta ei ole määritetty. Kuvan 4 tulkinta vahvistaa työterveyden ja asiakasorganisaation yhteistyön tärkeyttä, kun sekä työterveys että esimiehet toimivat saadaan hyviä tuloksia. Hyvä työterveyden toiminnallinen taso ja selkeät esimiesvastuut nostavat positiiviset tulokset työkyvyn kannalta 70-80 %:iin.

Yhteenvetona tämän viiden vuoden tutkimussarjan tuloksista voidaan sanoa, että yhteistyö työterveyden ja organisaation kesken on avain tuloksellisuuteen. Toisaalta strategisen hyvinvoinnin johtamisessa nähdään selkeä ketjutus: hyvä kokonaisuuden johtaminen heijastuu hyvään työterveyshuollon toimintaan. Hyvä työterveyden toiminta maksaa enemmän kuin huono toiminta.

Entäs sairauspoissaolot?

Sairauspoissaolot ovat työkykytoiminnan ja sen kautta myös työterveyden fokuksessa. Olen analysoinut työterveyden toimintatapojen ja sairauspoissaolojen yhteyksiä vuosittain ja nyt tänä vuonna viiden vuoden aineiston avulla. Ja yleensä aina tulos on nopeasti ajateltuna ”väärä” – työterveyden hyvä taso korreloi korkeimpiin sairauspoissaoloihin, eikä päinvastoin. Tuloksen tulkinta on kuitenkin luonnollinen; kun sairauspoissaolot ovat korkeat, niihin puututaan mm. työterveyden toimintoja tehostamalla. Nythän tähän kannustaa (jopa pakottaa) työterveyslain 30-60-90 sairauspäivän laukaisemat toimenpiteet.

Asiakaskohtaiset kokemukset ja hiljattain julkistettu Hoffmancon ”Työkykyjohtamisen benchmark tutkimus 2014” kertoo hyviä uutisia: työterveyteen panostamalla sairauspoissaolot saadaan laskemaan. Toki kokemus benchmark -tutkimuksesta ja asiakas-caseista korostavat koko organisaation toimintojen kehittämistä; erityisen tärkeää on vastuuttaa ja valmentaa esimiehet mukaan työkyvyn johtamiseen. Kokonaisuudessaan nämä kaksi toisistaan riippumatonta tutkimussarjaa päätyvät samaan lopputulokseen: määrätietoisella johtamisella ja aktiivisella yhteistyöllä saadaan työkyvyssä tuloksia aikaa.

Lataa Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Suomessa 2014 tutkimus: www.terveystalo.com/tyohyvinvointi

Lataa Työkykyjohtamisen benchmark tutkimus 2014:

www.terveystalo.com/fi/Yrityspalvelut/Tyotulevaisuuspalvelut/Tyokykyjohtamisen-palvelut/