Työhyvinvointi tarvitsee rahaa!

Eurot kiinnostavat kaikkia, sekä niiden kuluttajia että resursoijia. Ja tietysti mediaa ja poliittisia päätöksentekijöitä. Nykyään tuo kiinnostus kumpuaa usein eurojen puutteesta, mutta myös eurojen järkevä käyttö ja euroilla saatava vaikuttavuus ovat mielenkiintoisia ilmiöitä. Strategisen hyvinvoinnin osalta minulla ei ole tässä mielipidettä – minulle on dataa!

Olemme Strategisen hyvinvoinnin johtaminen Suomessa tutkijatiimin kanssa kartoittaneet työhyvinvoinnin investointeja viiden vuoden ajan. Käytämme muuten ihan harkitusti sanaa ”investoinnit”, vaikka tilinpäätöksen näkökulmasta kyse ei investoinnista olekaan. Investointi sanana tuo resursoinnille kuitenkin oikean mielikuvan – ihmisten ja työpaikan hyvinvointiin ja tuottavuuteen näillä euroilla investoidaan. Tässä muutamia tuloksia ja tulkintoja euroista – tulkinnoissa minua on kovasti sparrannut tiimimme ”euroguru” Guy Ahonen (https://www.linkedin.com/pub/guy-ahonen/a/850/4b ).

Kuva 1 esittää strategisen hyvinvoinnin investointien keskiarvot kolmella osa-alueella vuosina 2009-14. Nuo kolme osa-alueet ovat työterveys ja koulutus, sekä henkilöstöedut ja projektit, joihin kuuluvat yleinen TYKY tai TYHY-toiminta, virkistys ja kulttuuri, työpaikkaliikunta, projektit ja viestintä. Kuvan 1. tulkinta on selkeä – taloudellisesti tiukkoina aikoina panostukset koulutukseen ja henkilöstöetuihin ovat vähentyneet reilusti, sen sijaan työterveyden kuluissa on pientä kasvua.

Kuva 1. Strategisen hyvinvoinnin eri osa-alueiden investointien keskiarvot vuosina 2009-2014 kaikkien vastaajien osalta.

 

Investointien erot eri toimialoilla ovat erittäin suuret

Kuva 1 esittää siis yleisen suunnan investoinneille. Erot eri toimialojen välillä ovat olleet aina varsin suuret, puhumattakaan eri yritysten välisistä eroista. Kuvassa 2 on ensimmäistä kertaa vedetty yhteen eri toimialojen panostus työhyvinvointiin viimeisen viiden vuoden aikana.

Kuva 2. Strategisen hyvinvoinnin eri osa-alueiden investointien keskiarvot eri toimialoilla vuosina 2009-2014.

Kuvan 2 tulkinta on mielenkiintoinen. Meillä on ensinnäkin hyvin kaksijakoinen julkinen sektori – paljon panostava valtio ja ”köyhälistöön” kuuluva kuntatyönantaja. Meillä on yksityissektorilla hyvin panostavat liike-elämän palvelut ja vähemmän panostavat teollisuuden, rakentamisen, kaupan ja kuljetuksen toimialat. Työhyvinvointiin panostamisen kannalta nämä tulokset voivat antaa töitä ja omaa alaa etsivälle nuorisolle selkeän viestin! 

Kuvan 2 kautta voidaan tarkastella myös investointien muutoksia viimeisen viiden vuoden aikana eri toimialoilla. Muutos-% laskettiin vuosien 2009-10 tason ja vuosien 2012-14 tason välillä. Luvut ovat seuraavat:

·         valtio, investoinnit keskimäärin 1221€ vuodessa, muutos -14 %

·         kunta, investoinnit keskimäärin 544€ vuodessa, muutos -4 %

·         teollisuus, investoinnit keskimäärin 782 € vuodessa, muutos -5 %

·         rakentaminen, investoinnit keskimäärin 803 € vuodessa, muutos -1 %

·         kauppa, investoinnit keskimäärin 786 € vuodessa, muutos -22 %

·         logistiikka ja kuljetus, investoinnit keskimäärin 644 € vuodessa, muutos +17 %

·         liike-elämän palvelut, investoinnit keskimäärin 1431 € vuodessa, muutos -20 %

Selkeää investointien vähentymistä on siis tapahtunut valtiolla, kaupan ja liike-elämän palvelujen toimialoilla, ainoa investointeja kasvattanut toimiala oli logistiikka ja kuljetus. Liekö taustalla kuljettajien koulutusdirektiivi vai mikä – se jää tässä yhteydessä tulkitsematta.

Miten johtaminen vaikuttaa investointeihin?

Mielenkiintoinen kysymys on investointien kohdentaminen ja koko strategisen hyvinvoinnin johtamisen taso. Yleinen tulos tässä on se, että mitä paremmin kokonaisuutta johdetaan ja kehitetään, sitä enemmän siihen myös käytetään euroja. Ja syy on hyvin yksinkertainen – silloin myös tehdään paljon enemmän toimenpiteitä koulutuksessa, kehittämisessä ja työterveydessä. Toinen mielenkiintoinen tarkastelukulma on toiminnan tuotosten mittaaminen, jolloin investointien tasoa voidaan analysoida mittareiden käytön mukaan.

Kuva 3. Strategisen hyvinvoinnin kolmen osa-alueen investoinnit vuosina 2009-2014 mittareiden käytön mukaan.

Kuvan 3 tulos on erittäin mielenkiintoinen. Ensinnäkin mittareiden käyttö on yhteydessä suurempiin investointeihin työterveydessä (+34 %) ja koulutuksessa (+ 39 %), mutta pienempiin investointeihin henkilöstöeduissa ja projekteissa (- 14 %). Pitääkö tätä tulkita siten, että ilmiön järjestelmällisempi johtaminen (kuten mittareiden käyttö) ohjaa investointeja paremmin. Itse olisin tähän tulkintaan taipuvainen, vaikka kannatan tiettyjä kehittämisprojekteja ja ymmärrän henkilöstöetujen tärkeyden.

Työterveyden osalta tulos on erittäin mielenkiintoinen – kun mittaat, lisäät investointeja, kun et mittaa reaalisesti vähennät investointeja. Oma kokemuksen tukee tätä tulosta, jos organisaation johto ei saa tietoa työterveyden hyödyistä, ovat sen resurssit jatkuvan saneerauksen alla. Sama ”tietämättömyydestä johtuva saneeraus” pätee koulutukseen – sillä erolla että myös mittareita käyttävissä organisaatioissa on koulutuksen resursseja vähennetty. Ehkä koulutusta on painotettu sisäisten koulutusten suuntaan, jolloin ulos maksetut eurot ovat vähentyneet. Näin haluaisin uskoa, koska muuten suomalaisen työvoiman osaaminen heikkenee ja menetämme osaamisvoimaamme kansainvälisessä kilpailussa.

Henkilöstöeduissa ja projekteissa mittarien käyttö oli siis yhteydessä hieman alhaisempiin resursseihin. Vuoden 2010 selkeästi suurempia investointeja tarkastelin erikseen ja syy oli henkilöstöjuhlien suuremmat panostukset tuona vuotena. Ilmeisesti vuonna 2010 meni paremmin (se 2009 lamanpoikanen oli oikeamassa kasvuksi) ja organisaatiot monilla eri toimialoilla palkitsivat henkilöstöään virkistyksen, kulttuurin ja henkilöstöjuhlien merkeissä. Vuonna 2011 laman henki taas voimistui ja juhlat oli juhlittu. Tämä hieman reippaasti tulkittuna.

Onko vajaan 2 Mrd€:n investointitaso riittävä?

Organisaatiot investoivat strategiseen hyvinvointiin vuosittain vajaan kahden miljardin euron summan. Summa on vuosien 2009-14 aikana pysynyt samassa suuruusluokassa ja sen takia voidaan pohtia onko tuo taso riittävä. Vertailukohdaksi voidaan ottaa joko työkyvyttömyydestä aiheutuvat kustannukset tai Suomen BKT:n kasvun vaatimukset. Työkyvyttömyyden kokonaiskustannuksiksi Guy Ahonen on laskenut lähes 30 Mrd euroa – tähän summaan verrattuna kahden miljardin euron panostus on selkeästi alimitoitettu. Terveyden ja työkyvyn kannalta on kansainvälisissä review-artikkeleissa päädytty panos/tuotos –suhteessa 1:3 – 1:6 suhteeseen. Nämä ROI-luvut edellyttäisivät viiden, jopa kymmenen miljardin panostuksia. Eli nykyisten summien 2- tai 5-kertaistamista. Siinäpä haastetta kerrakseen!

Lataa tutkimus: www.terveystalo.com/tyohyvinvointi